Levyjä Irlannista
 Seán
Keane: Valley of the Heart. CR003CD
Seán Keane: A Portrait.
Best of 1993-2003 CR004CD
The Red hat Band: Covering Ground
(Red Hat Music)
Luka Bloom: Before Sleep Comes BSCD002
Luka Bloom: Amsterdam BSCD001
Irlantilaisen folkin mieslaulajien
ehdoton ykkösnimi, Seán Keane, julkaisi viime lokakuussa
kuudennen soololevynsä. Tuottajana oli jälleen Arty McGlynn,
joten tulos on taattua laatua. Mukana on kantrisävyjä,
mutta myös aivan puhdasta kansanmusiikkia.
Levy alkaa parilla melko yhdentekevällä
laululla, mutta paranee huomattavasti edetessään. Mukana
on ilmiselviä klassikko-tulkintoja, kuten Brendan Grahamin
“Zuider zee”, jolla Seánin tumma ääni
ja tapa laulaa melkein suu kiinni pääsee oikeuksiinsa.
Corkilainen Nomos-yhtyeen laulajana
tunnettu John Spillane on säveltänyt levylle kolme laulua,
joista parhaiten jää mieleen nimisävelmä “Valley
of the Heart”, joka edustaa rokkavampaa Seán Keanea.
Levyllä on mukana koko joukko Irlannin huippumuusikkoja, kuten
viulisti Nollaig Casey, basisti James Blenderhasett, haitaristi
Mairtin O’Connor ja tietysti kitarassa levyn tuottaja Arty
McGlynn.
Levyn kruunaa yhdessä Irlannin
ehkä parhaan iirinkielisen laulajattaren Maighread Ni Dhomhnaillin
kanssa tulkittu “Bruach Na Carraige Báine”. “Valley
of the Heart” ei ehkä ole Seán Keanen paras levy,
mutta erinomaisen nautittava kokonaisuus. Läpileikkauksen laulajan
urasta saa juuri ilmestyneeltä kokoomalevyltä “
A Portrait. Best of 1993-2003”. Mukana on niitä lauluja,
joihin kaikki rakastuivat Seánin Suomen vierailulla 1994,
kuten “Home Away From Home”, “Galway To Graceland”
ja “Man From Connemara”. Erikoisuutena on Beatles-klassikko
“Blackbird”, jonka sovituksesta vastaa ei yhtään
vähempi kuin Sir viides Betale Sir George Martin.
Näitä levyjä kuunnellessa
odottaa malttamatta Seán Keanen tulevaa Suomen vierailua.
Näin hyvää laulajaa ei livenä kuule kovin usein!
The Red Hat Band on perustettu kasvattamaan
vuonna 2002 syntyneen Red Hat Band - nimisen
irlantilaismuusikkokollektiivin ja verkkosivun julkisuutta. Orkesterissa
vaikuttaa tuttuja nimiä muun muassa sellaisista yhtyeistä
kuin Calico (Diarmaid - uillean pipes, Donncha - kitara ja Deirdre
Moynihan - laulu ja viulu) ja Flook (legendaariset Brian Finnegan
- huilu ja John Joe Kelly - bodhran). Flookin kiireisestä kiertueaikataulusta
johtuen Brian ja John Joe eivät tosin valitettavasti ole useinkaan
käytettävissä keikoilla. Allekirjoittanut tosin pääsi
viime kesänä todistamaan Flookin ja Red Hat Bandin yhteisesiintymistä,
ja herrojen musiikillinen panos on saatu ikuistettua tälle
äänitteelle.
Muusikoiden tasosta kertonee jotakin
myös se, että pääosa debyyttipitkäsoiton
aineistosta on äänitetty orkesterin kahden ensimmäisen
keikan yhteydessä. Kyse on siis livelevystä sangen puhtaassa
muodossa. Levyn lopussa on kuitenkin mukana myös kaksi kaupallista
radiosoittoa varten tuotettua “radio edit”-raitaa, joissa
akustista folkmeininkiä on höystetty rumpuloopein ja sähkökitaroin.
Covering Ground on siis Red Hat Bandin uran alkupiste.
Deirdre Moynihanin ja Aine Whelanin
laulamat laulut vuorottelevat levyllä luontevasti instrumentaalisemman
kansanmusiikin kanssa. Instrumentaalisävelmät ovat pääosin
lähtöisin Bretagnesta sekä Diarmaid Moynihanin kynästä,
laulut taas tulevat Deirdre Moynihanilta sekä useammasta amerikkalaislähteestä.
Ehkä hämmentävin laulu levyllä on vanha, ilmeisesti
negrospirituaalialkuperää oleva Jesus is comin’
soon, jonka ensi kertaa levytti Blind Willie Johnson vuonna 1929.
Pohjoismaisesta näkökulmasta merkillepantava asia on Deirdren
kirjoittama laulu, joka kertoo ruotsalaisen merenkulkuhistorian
mustasta hetkestä vuonna 1628 Tukholman edustalla.
Jos kohta kyse ei olekaan kirjaimellisesti
irlantilaisesta perinnemusiikista, lopputuloksena on soundi, joka
vetänee puoleensa useimpia irkkumusiikin ystäviä.
Livemeiningistä huolimatta Covering Ground kuulostaa kuitenkin
jollakin tasolla kaupalliselta; meno on sangen modernia paahtoa
tiellä ja soundimaailmalla, joita Bothy Band ja kumppanit aikanaan
viitoittivat rokkaavammalle tulkinnalle irlantilaisesta perinnemusiikista.
Levy antaa kuulijalleen hyvän aavistuksen live-tilanteesta,
joka olosuhteiden suodessa on syytä kuitenkin päästä
kokemaan itse.
Maailman laulaja-lauluntekijöiden
ehdotonta aatelia edustava Luka Bloom tulee ainakin viidentoista
vuoden odotuksen jälkeen Suomeen. Syksyä odotellessa voi
kuunnella Lukan eli Barry Mooren uusimpia levyjä.
Luka Bloom sai viime vuonna ankaran
jännetuppitulehduksen oikeaan käteensä, joka melkein
esti häntä soittamasta kitaraa ja esiintymästä.
Vähitellen hän ryhtyi soittamaan kitaraa näppäilemällä,
aivan toisin kuin hän ennen oli soittanut.
Tämä terapiasoitto alkoi
miellyttää Lukaa niin paljon, että äänitti
yhdeksän kappaleen CD:n Old Millissä, joka sijaitsee Naasissa,
Co. Kildaressa.Tuloksena oli levy hitaita kappaleita, joita voi
käyttää vaikka kehtolaulujen sijaan. Mukana on tuttuja
sävelmiä, kuten “She Moved Through The Fair”,
“Nora” ja “The Water is Wide”.
Levy on erikoinen ja kuulostaa ensi
kuulemalta vähän omituiselta.. Vähitellen siitä
alkaa pitää ja huomaa, että kyseessä on pienoinen
mestariteos. Ei kaiken musiikin tarvitse olla suurta ja mahtipontista.
Minimalismi on myös oma taiteensa!Luka Bloomin toista puolta
edustaa
vuonna 2002 Amsterdamin kuulussa Carre-teatterissa äänitetty
live “Amsterdam”. Luka on aina ollut suosittu Hollannissa
ja tällä hän esittää innostuneen yleisön
edessä joukon hittejään, kuten “Exploring the
Blue”, “Sunny Sailor Boy” ja “Delirious”.
Mukana on myös harvinaisempaa materiaalia, kuten Bob Marleyn
ja Bob Dylanin tuotantoa.
Jälleen voi suositella molempia
levyjä Lukan ensimmäistä Suomen
vierailua odottaessa. Hyviä levyjä molemmat. Ei tämä
mies huonoja ole tehnytkään!
Olli Pellikka
|
