Uusia kirjoja Irlannista, irlantilaisista ja vähän vierestä

Teksti: Pirjo Suvilehto

Julie Parsons: Mielin kielin. Suom. Sari Karhulahti. Tammi 2002.
Marian Keyes: Rachelin loma. Suom. Liisa Laaksonen. Tammi 2002. 
Peter Carey: Kellyn kopla. Tosi tarina. Suom. Seppo Loponen. Tammi 2002
Henry Porter: Muistopäivä. Suom. Markku Päkkilä. Otava 2002.
Gretta Curran Browne: Varjoja auringossa. Suom. Paula Herranen. Wsoy 2001.
Peter Carey: Kellyn kopla. Tosi tarina. Suom. Seppo Loponen, Tammi 2002.
Rose Tremain: Soitto ja hiljaisuus. Suom. Kaijamari Sivill. Tammi 2002.
Roddy Doyle: Rover pelastaa joulun. Suom. Jaana Kapari. Tammi 2002.

Irlannista on perinteisesti lähdetty pois kirjoittamaan etäisyyden päähän. Näin tekivät aikanaan muun muassa Samuel Beckett, Brian Moore, Edna O´Brien, Sean O´Casey, Robert McLiam Wilson ja tunnetuimpana James Joyce. Viime vuosina liikehdintä on kulkenut myös toisin päin.

Yksi tulijoista on Uudessa-Seelannissa syntynyt Julie Parsons, joka nopeasti nousi kansainväliseksi nimeksi kolmella romaanillaan. Mielin kielin on ensimmäinen suomennetuista teoksista, ja jatkoa suomennoksille voi kirjan perusteella odottaa. Kirjailija vastaa teoksessaan Ursulan kautta kysymykseen, miksi palata Irlantiin: ”Samasta syystä kuin monet muutkin irlantilaissyntyiset amerik-kalaiset. Ihastuin täkäläiseen musiikkiin ja kulttuuriin ja tulin tänne etsimään juuriani.” No, juurten etsiminen ei kuitenkaan ole Mielin kielin -romaanin teema. Poliisi-aviomiehensä murhasta syytetty ja tuomittu Rachel Beckett ryhtyy kahdentoista vankilavuotensa jälkeen etsimään omaa oikeuttaan todellisen murhamiehen suhteen. Päähenkilö palaa entisen rakastettunsa elämään häiritsemään tämän avioliittoa. Jokaiselle perheenjäsenelle Rachelilla on omat suunnitelmansa. Tunnelma kiristyy. Nyky-Dublinissa liikkuvat niin rikolliset kuin huumeet, ja henkiri-kokset ovat arkea. Kirjan lopussa Rachel on tilanteessa, jossa hänen ei tarvitse enää ajatella kotia tai rangaistusta, ainoastaan rakkautta ja anteeksiantoa.

Rachel on myös Irlannissa syntyneen Marian Keyesin romaanin pää-henkilön nimi. Rachel Walshilla on huumeongelma, ja isänsä ehdot-tamana nuori nainen päätyykin irlantilaiselle huumeklinikalle rocktähtien ja julkkisten näkemisen toivossa. Vakavasta aiheestaan huolimatta Rachelin lomaa on huumorin sävynsä vuoksi kepeä luettavaa. Tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin. Lontoossa viettämiensä vuosien jälkeen kirjailija palasi Dubliniin miehensä kanssa ja ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Kirjailijan maailmanmenestykseen nousseista romaaneista on aiemmin suomennettu Naura, Claire, naura (2000) ja Lucy menee naimisiin (2001); näistä jälkimmäinen on esitetty Suomessa myös TV-sarjana.

Varjoja auringossa on dublinilais-syntyisen Gretta Curran Brownen kirjoittama yhdistelmä rakkautta ja trilleriä Sidney Sheldonin tyyliin. Natsien miehittämästä 1940-luvun Pariisista kuljetaan suurten metropolien kautta vuoteen 1995. Teos alkaa nuorukaisen itselleen asettamista imperatiiveista: etsi, nappaa, tuhoa. Pojan äiti on väkivaltaisen kuoleman uhri, ollaan koston ilmapiirissä.

Muistopäivän tapahtumat sijoittuvat brittikirjailija Henry Porterin kotimaahan, Englantiin. On lämmin lokakuun ilta Clarence Streetillä, mutta pian räjähtää. Lontoon pommi-räjähdyksen syylliseksi valitaan bostonin-irlantilainen Con Lindow, jolla on IRA-yhteyksiä pitävä veli Eamonn. Uusia henkilöitä tulee mukaan tapahtumiin jatkuvasti. Tapahtumat ajautuvat jännittäviin solmuihin, ja lopulta jopa turvallisuuspoliisin väkeä voidaan syyttää.

Porterin Muistopäivä on ajan-kohtainen, järkyttävä ja taitavasti kirjoitettu romaani, joka toimisi hyvin myös elokuvana. Mielenkiintoista teoksessa on tämän brittitoimittajan kirjoittama englantilaisten näkemys irlantilaisista – mistään lämpimistä väleistä ei voi puhua, kun maan sisäisille ongelmille pitää löytää uskottava syyllinen.
Sivuhuomautuksena voisi sanoa, että tässäkin teoksessa on muistettu William Butler Yeatsia: ”Kaikki murtuu, hajoaa ytimiä myöten raukeaa; anarkia valtaa maailmaa. Nousee vuoksi verenkarvainen, hautaa alleen aikeet viattomien. Miehistä parhaat vaille vakaumusta, vain pahantekijät uhkuu antaumusta.”

Australian tämän hetken nimekkäin kirjailija Peter Carey on valinnut romaaninsa aiheeksi paljon kalutun luun, legendaarisen lainsuojattoman, Ned Kellyn tarinan. Yhdessä elokuvaversiossa tätä sankaria esittää itse Mick Jagger.

Irlantilaisiin Kellyn koplan kytkevät teoksen sisältämät tapahtumat ja henkilöt, joista peri-irlantilainen rupuporukan aura paistaa lyömättömästi läpi. Näissä 1800-luvun tapahtumissa juodaan, naidaan, karjutaan ja kärsitään nälkää. Careyn kirjoittama teksti on iloittelevan rikasta ja samalla yksikertaista. Tapahtumat ovat kuin lännenelokuvasta, jossa sankari (tai paremminkin antisankari) touhuaa aikansa, kunnes tarinan on aika päättyä. Ned joutuu hirteen, ja sinne hänen matkansa kirjan lävitse kulkee väistämättä. Surullista ja raadollista. Kyllä nykyaika tuntuu helpolta ja luksukselta Kellyn tarinan jälkeen.

Vanhempaan aikakauteen päädytään brittiläisen Rose Tremainin historiallisen romaanin Soitto ja hiljaisuus mukana. 1600-luvun tapahtumat Kuningas Kristian IV valtakunnassa Tanskassa ovat väliin hyvinkin sotkuiset. Onneksi on musiikki, joka rauhoittaa yhden ja toisenkin hermoja. Keskeisenä henkilönä on enkelikasvoinen luutunsoittaja. Välillä poiketaan Englantiin ja Irlantiin, ja erinäisten mielenkiintoisten henkilöiden raha- ja rakkauselämään. Irlantilainen kreivitär Francesca elää mieleltään horjuneen irlantilaisen miehensä Johnnien kurimuksessa. Mies on kuullut unessaan ylimaallisen ihanaa musiikkia, ja tämän tavoitteleminen saattaa miehen hulluuden partaalle.

Roddy Doylen joululahja lukijoilleen on doylemaisen anarkistinen lastenromaani hihittäjähoitojen (Hihittäjähoito, 2001) jatkumossa. Petteri Punakuono on ryhtynyt lakkoilemaan, niinpä tilalle astuu Rover, koira, jonka tehtävänä on antaa tympeille aikuisille hihittäjähoitoja. Edessä on lahjojentoimituskeikka, josta ei puutu vauhtia niin tapahtumiltaan kuin kerronnaltaan.