Todellinen Irlanti-kesä

Teksti: Olli Pellikka

 

 

Mennyt kesä oli Suomessa todellinen Irlanti-kesä. Irlantilaista kulttuuria oli tarjolla ainakin Haapavesi Folkissa, Rääkkylän Kihauksessa, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, Järvenpään Puistobluesissa ja ennen kaikkea Pomarkku Irish Festivalissa. Lisäksi Riverdance vieraili maassamme neljännen kerran ja Irlannin jalkapallojoukkue kävi voittamassa Suomen. 
Jotain näistä koin minäkin ja tässä vähän muistoja.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla oli teemana monikulttuurinen Britannia ja sen sivussa oli myös mukana irlantilaista musiikkia. Danú on vakiinnuttanut asemansa yhtenä nuoremman polven parhaista kansanmusiikkiyhteistä. Tämä dublinilaiskokoonpano sai yleisön mukaansa melkoisella tempolla soittamiensa sävelmien ansiosta. Taitavaa musisointia, mutta paljon irlantilaista musiikkia kuulleena useimmat melodiat ja laulut olivat minulle liian tuttua tavaraa. Tavallista kuulijaa tämä ei varmaan haitannut ja se nautti täysin rinnoin musiikista.

Valitettavasti on sanottava, että brittitarjonta voitti tällä kertaa irlantilaisen. Kaustisella vieraili kaikkien aikojen ehkä merkittävin folk.kitaristi englantilainen Martin Carthy yhdessä vaimonsa Norma Watersonin, tyttärensä Eliza Carthyn ja Tim Van Eykenin kanssa. Tämä waterson:carthy tarjosi sellaisen musiikkielämyksen, ettei pitkään aikaan ole kuultu. Kannattaa muuten muistaa, että Martin Carthyn suonissa vieraa irlantilaistakin verta!

Satakunta Goes Irish

Pienessä satakuntalaisessa Pomarkun kunnassa järjestettiin ensimmäisen kerran Irlanti-festivaali. Tarjolla oli irlantilaista musiikkia ja tanssia viikonlopun ajan. Idyllinen kylänraitti sopi hyvin festivaalimiljööksi ja kun ilmatkin suosivat, puitteet olivat mitä parhaat.

Pääesiintyjänä ollut Dervish Sligosta tarjosi juuri niin hyvää musiikkia, kuin siltä on totuttu kuulemaan. Muusikot ovat huippuja ja laulusolisti Cathy Jordan vain paranee koko ajan, vaikka ei vieläkään ole iällä pilattu. Yhtye on selvästi noussut siihen irlantilaisen kansanmusiikin huippukolmikkoon, jonka muuta jäsenet ovat The Chieftains ja Altan.

Dervish vieraili Irish Festival in Finlandissa tasan kymmenen vuotta sitten ja viisi vuotta sitten meitä ilahdutti valloittava tanssiryhmä Planxty O’Rourke. Tämä Limerickistä kotoisin oleva tanssikoulu esiintyy eri puolilla maailmaa eri kokoisina ryhminä. Pomarkkuun saapunut ryhmä oli harvinaisen taidokas. Tanssijat olivat nuoria ja aikaisemmin Suomessa olleesta ryhmästä oli mukana vain yksi tanssija.. 
Ryhmän johtajan Orflaith Ní Bhriainin johtama Tuath-yhtye säesti tanssijoita taidokkaasta ja soitti festivaalilla myös omia keikkojaan. Lisäksi mukana oli myös toinen limerickiläisyhtye, opiskelijoista koostuva valloittava Sionna.

Festivaalin pääkonsertit pidettiin Nätsi Rosvallin monille tutussa paljon maata kiertäneessä sirkusteltassa, joka olikin sopiva miljöö. Vaikeaa kuitenkin on ymmärtää muita teltan esiintyjien valintoja, kuten omassa lajissaan hyvää Seitsemää Seinähullua Veljestä, jonka mukanaoloa oli vaikeaa ymmärtää. 
Vielä vähemmän voin ymmärtää rivoja vitsejä kertovaa juontajaa, joka ei puhunut mitään Irlannista, koska ilmeisesti ei aiheesta mitään tiennyt! Hänen huumorinsa sopii korkeintaan harjannostajaisiin tai pikkujouluihin, mutta ei tilaisuuteen, jossa on mukana myös perheitä!

Pomarkussa oli mukana myös suomalaisia irlantilaista musiikkia soittavia yhtyeitä ja muista soittopaikoista kannattaa mainita vanhaan talliin kunnostettu klubi, jossa tunnelma olikin kaiken aikaa katossa. Sen sijaan Ravintola Pisakassa soittaneet yhtyeet joutuivat esiintymään melkein tyhjille seinille, sinne kun ei yleisöä riittänyt.
Joka tapauksessa Pomarkusta jäi myönteinen vaikutelma ja uskon, että ensi kesäksi virheet onkin korjattua. Tällaista tapahtumaa tarvitaan!

Jalkapalloa ja Riverdancea

Kulunut kesä on ollut jalkapallokesä. MM-kisat käytiin Japanissa ja Etelä-Koreassa. Irlanti menestyi hyvin ja jalkapalloinnostus Vihreällä saarella olikin hurjaa. Tämän saattoi todeta kesäkuisella Irlannin vierailulla. Seurasin Irlanti-Saksa-ottelua Galwayssä ja tunnelma oli uskomaton. Robbie Keanen tehtyä tasoitusmaalin lisäajan viimeisillä hetkillä koko kaupunki repesi.

Mitaliotteluihin asti ei Irlanti päässyt, mutta se on noussut maailman kymmenenneksi parhaaksi joukkueeksi.
Irlanti kävi sitten elokuuna 21. päivä pelaamassa ystävyysottelun Suomea vastaan Helsingin Olympiastadionilla. Irlanti näyttikin taivaan merkit melko onnettomasti pelanneelle Suomen joukkueelle. Irlannin voitto 0-3 oli aivan oikein, ei Suomi pärjää noin hyvälle joukkeelle.

Samana iltana aloitti legendaarinen Riverdance seitsemän esityksen putkensa Hartwall Areenalla. Vierailu oli neljäs ja melkein täynnä kaikki esitykset taisivat olla. Minulle tämä oli neljäs kerta ja shown alusta jaksaa aina innostua, monikymmenpäisen tanssiryhmän ensimmäinen valtavalla metelillä kopsahtava askel on juuri se juttu. Sen jälkeen show valitettavasti ei enää jaksanut entiseen tapaan. Taitavaa ryhmää jaksaa kuitenkin katsoa. Toinen puoliaika kuitenkin on edelleen esityksen ongelma hajanaisuutensa ja vähemmän kiinnostavien numeroiden vuoksi.

Voi tietysti olla, että minä olen väärässä. Riverdancen on tähän mennessä nähnyt 12 miljoonaa ihmistä, joista yli prosentti on suomalaisia!