Festareita menneiltä vuosilta

Tällä kokoonpanolla syntyi vuonna 1987 julkaistu ensi levy, jonka nimi oli yksinkertaisesti ”Altan”. Pian yhtyeeseen liittyi toinen donegalilaisviulisti Paul O’Shaughnessy. Tämä kokoonpano vieraili Irlanti-festivaaleilla 1988.

Mukaan tuli myös kolmas donegalilaisviulisti Ciarán Tourish. Altan oli varmistanut asemansa irlantilaisen nykykansanmusiikin ykkösenä. Kolmen viulistin kokoonpano vieraili Joensuun Laulujuhlilla 1991. Paul O’Shaughnessy erosi yhtyeestä, tilalle ei otettu viulistia, vaan virtuoosimainen haitaristi Dermot Byrne, joka oli myös kotoisin Donegalista.

Menestyksen keskellä Frankie Kennedyn todettiin sairastavan syöpää. Hän ei kuitenkaan suostunut jäämään kotiin, vaan kiersi yhteen mukana aina kuin jaksoi hoidoista huolimatta. Kuitenkin syöpä voitti ja Frankie menehtyi 19.9.1994 vain kolme päivää ennen kuin yhtyeen piti esiintyä Suomessa Irlanti-festivaalin pääesiintyjänä.

Altan jatkoi toimintaansa, koska se oli Frankien tahto ja esiintyi menestyksellä vuoden 1995 Irlanti-festivaalin pääesiintyjänä.
Altan irtisanoi itsensä amerikkalaisen Green Linnet -levy-yhtiön tallista ja teki sopimuksen suuren Virgin Recordsin kanssa, jolle se on levytti neljä levyä. Näillä on vieraillut monia tunnettuja muusikkoja kuten Jerry Douglas, Bonnie Raitt ja Dolly Parton.

Altanin uusin levy, keväällä ilmestynyt Local Ground, on saanut kaikkialla loistavan vastaanoton. Tällä levyllä Altan on halunnut tuoda esille kotiseutunsa Donegalin musiikkia. Mukana on tunnettu donegalilaislaulaja Tirona Ní Dhomhnall, jonka duetot Mairéadin kanssa ovat koskettavan kauniita.

Muita vierailijoita on myös Galiciasta, espanjasta kotoisin oleva säkkipillisti Carlos Nuñez, australialainen irlantilaistunut kitaristi Steve Cooney (tällä kertaa hän soittaa bassoa), Galwaysta kotoisin oleva perkussionisti Jim Higgins ja kosketinsoittaja Graham Henderson. Levy on äänitetty Dublinin Westland studiossa, äänittäjänä toimi Alvin Sweeney, miksauksesta ja masteroinnista vastasi Brian Masterson, jonka tuotannoista kannattaa mainita The Chieftains, Planxty, Van Morrison, Shania Twain, Norah Jones ja Luka Bloom!

Altan on kiertänyt vuosikausia ympäri maailmaa ja saapuu Suomeen nyt viidennen kerran. Kannattaa tulla kuuntelemaan. Tämän parempaa nykykansanmusiikkiyhtyettä ei Irlannista yksinkertaisesti löydy!

takaisin festivaalisivulle

Luka Bloom

Barry Moore syntyi 23.5.1955 kuusilapsisen perheen nuorimpana Newbridgessä, Co. Kildaressa.
Hän perusti ensimmäisen yhtyeensä jo koulussa.
Barry opiskeli Limerickissä mm. venäjää, mutta lopetti opiskelun keskittyäkseen musiikkiin. Kaikki Mooren perheen jäsenet soittivat ja lauloivat, tunnetuin on isoveli Christy Moore, Irlannin rakastetuin laulaja. Hän vieraili Irlanti-festivaalilla vuosina 1989 ja 1991 suurella menestyksellä.

Barry pääsi 14-vuotiaana mukaan veljensä Englannin kiertueen lämmittelijäksi. Christy myös levytti pari Barryn sävellystä.

Luka Bloomin nettisivulle

Barry keikkaili Saksassa ja Englannissa ja vuonna 1978 julkaisi ensimmäisen albuminsa "Treaty Stone". Vuotta myöhemmin hän muutti Hollantiin, jossa asui useita vuosia keikkaillen ja levyttäen.
Barry palasi vuonna 1983 Irlantiin ja perusti Red Square nimisen post-punk-bändin.

Menestys ei ollut odotettu ja Barry halusi yrittää valloittaa Amerikan markkinat. Hän päätti muuttaa nimensä. Tästä lähtien hän oli Luka Bloom. Etunimi tuli Susanne Vegan laulusta "My name is Luka" ja sukunimi James Joycen Odysseuksen päähenkilön Leopold Bloomin mukaan.
Luka keikkaili ahkerasti USA:ssa ja levytti vuonna 1990 suuren huomion saanen "Riverside"-levyn.

Vuonna 1991 Luka palasi Dubliniin ja tuloksena oli klassikon maineen saanut "Accoustic Motorbike", joka herätti meillä Suomessakin huomiota. Luka Bloom oli tehnyt lopullisen läpimurron ja kiersi Eurooppaa ja Australiaa.. Vuonna 1993 syntyi "Turf", joka sekin on klassikon maineessa. Samana vuonna hänet kutsuttiin New Yorkin Bottom Line -klubin syntymäpäille esiintymään yhdessä Lou Reedin, David Byrnen ja Rozanne Cashin kanssa.

Seuraavina vuosina Luka kierteli jälleen ympäri maailmaa. Hän kuitenkin päätti jättää kiertämisen vähemmälle ja levytti vuonna 1998 "Salty Heaven" -nimisen levyn. Vuonna 2000 ilmestyi "Keeper of the Flame", jolla hän lauloi muiden tekemiä lauluja. Seuraavana vuonna julkaistiin kokoelma vanhoja äänityksiä, "The Barry Moore Years" ja sitä seurasi "Between the Mountain and the Moon". Aktiivisen kauden päätti vuonna 2002 Amsterdamin Carre-teatterissa äänitetty live-levy "Amsterdam", joka antaa hyvän kuvan Lukan tuonaikaisesta ohjelmistosta.

Ahkera keikkailu keskeytyi kurkkusairauden ja pahan jännetuppitulehduksen vuoksi. Toipuessaan Luka teki aivan toisenlaisen levyn. Mini-LP "Before Sleep Comes Home", äänitettiin Old Millissä Naasissa, lähellä kotiaan. Levy on hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna. Se sisältää instrumentaaleja ja hitaita lauluja, joita voidaan pitää kehtolauluina.

Luka alkoi pitkän tauon jälkeen jälleen esiintyä. Yleisö ja kriitikot ovat jälleen polvillaan. Luka on loistava laulaja ja kitaristi ja hänen intensiivinen esiintymisensä ei jätä ketään kylmäksi. Epätavallinen levy on muodostunut jo melkoiseksi menestykseksi ja esiintymiset Irlannissa, USA:ssa, Belgiassa ja Hollannissa ovat olleet suurta juhlaa.

Luka Bloom on kaikkien vaikeuksien jälkeen todella voimissaan ja suurella ilolla toivotamme hänet tervetulleeksi Suomeen.. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, varsinkin jos artisti on elämänsä kunnossa. Sitä Luka Bloom juuri on. Tätä ei kannata missata!

Luka Bloomin nettisivulle

Tola Custy

John Kelly on kotoisin Co. Roscommonista musikaalisesta perheestä ja on soittanut nuoresta lähtien huilua, tinapilliä ja low whistleä. Johnin uusin levy duo-levy ”Fourmilehouse”, jolla hän soittaa yhdessä veljensä pianohaitaristi Alan Kellyn kanssa. Johnin vakituisiin soittokumppaneihin kuuluvat myös Siobhan Peoples, Murty Ryan ja Mirella Murray.

Cyril O’Donoghue

Jonna on luonut itselleen soolouraa laulajana ja näyttelijänä. Erin on ollut poissa julkisuudesta, hän opiskeli vuoden musiikkia Dublinissa Newpark Music Centressä. Irlanti ei ole Erinille vieras, onhan hänen äitinsä irlantilainen. 3-6-vuotiaana Erin asui Shannonissä, Länsi-Irlannissa ja on viettänyt myöhemminkin siellä kesiä.

Nyt Erin asui Dublinista etelään sijaitsevassa Wicklow Townissa, vanhempiensa talossa kitaristi Vesa Anttilan kanssa, joka opiskeli myös Newpark Music Centressä..

”Mukava paikka, mutta vähän kaukana Dublinista”, toteaa Erin. ”Viimeinen bussi lähtee takasin Dublinista klo 22.30, joten oli pakko ajaa autolla tai jäädä yöksi hotellin, mikä oli kallista.”

”Oli aika erilaista Nylon Beatin menestyksen jälkeen muuttaa 8000 ihmisen kylään, missä kukaan ei edes viikonloppuisin pyydä lähtemään ulos!”

”Oli tavallaan siistiä matkusta kuuden aikaan aamulla ruuhkabussissa Dubliniin”, toteaa Erin. ”Tällaisia kokemuksia useimmat pitävät itsestään selvinä, minun ei ole täällä tarvinnut niin aikaisin lähteä. Joskus joutui junassa tai bussissa seisomaan. Tuollaiset pienet asiat tuntuivat minusta aivan luxukselta!”

Erin tutustui Dublinin seudun liikenneruuhkiin ja sinänsä lyhyt matka julkisilla kulkuneuvoilla saattoi kestää kaksi ja puoli tuntia. Autolla matka meni 45 minuutissa.

Erin seurasi aktiivisesti irlantilaista musiikkielämää, mutta ei ehtinyt itse tehdä keikkoja. Lisäksi hän tutustui legendaariseen lauluntekijään Jimmy MacCarthyyn kuntosalilla Wicklowssa. Jimmy muistelee Suomen keikkojaan vuosien 1992 ja 1994 Irlanti-festivaalilla. Jimmy MacCarthyn tunnetuin laulu on No Frontiers, jota myös Erin laulaa.

Tämäkin laulu saatetaan kuulla Erinin keikalla Tavastia-klubilla 8.10. ja ohjelmistossa on muitakin kauniita lauluja.

Erin & Friends: Erin, laulu, Vesa Anttila, kitara, Markku Laurén, kitara ja Antti Havia, viulu.

festivaalisivulle